- 15.12.2022
- Posted by: Ville Lukkarila
- Kategoriat Konsultointi, Maatalouden kehitys, Vesiviljely
”Kasvien kasvattaminen ravinneliuoksessa, joko ilman väliainetta tai reagoimattoman väliaineen kanssa.”
Vesiviljelyn määritelmä
Vesiviljelyjärjestelmissä ei siis käytetä lainkaan multaa, vaan useimmiten kasvin juuret ovat vapaasti ravinneliuosta sisältävässä vedessä.
Miten olemme päätyneet kasvattamaan kasveja vedessä – Lue vesiviljelyn historiasta
Ennen kasvin asettamista vesiviljely- eli hydroponiseen järjestelmään, tulee siemenen olla idätetty tai kasvin pistokkaan olla juurtunut. Poikkeuksena toimii hydroponiset järjestelmät, joissa kasvit on tarkoitus juurruttaa tai idättää. Vesiviljelyssä idätys/juurrutus tapahtuu useimmiten kivivillassa tai jossakin muussa huokoisessa väliaineessa, joka ei sisällä ravinteita. Pienille kasveille tai pistokkaille tarkoitetut vesiviljelyjärjestelmät ovat käytännössä samanlaisia kuin muutkin vesiviljelyjärjestelmät, erona on yleensä ruukun tai juurrutuksessa käytettävän väliaineen tai huokoisen materiaalin koko.
Vesiviljelyssä kasvit tuetaan yleensä hydro- tai lecasoran avulla, lukuun ottamatta NFT-viljelyä (Nutrient Film Technique). NFT:n ideana on, että kasvit ovat ankkuroituneena huokoiseen materiaaliin (esim. kivivillakuutio), joka kosketta suoraan kasvatusjärjestelmän pohjapintaa, jonka läpi ravinnevesi virtaa. Tarkemmin erilaisista vesiviljelyjärjestelmistä (hydroponinen, aeroponinen, aquaponinen, bioponinen, NFT, dripfeed jne) myöhemmissä blogeissa.
Miten hydro- tai lecasoran käyttö tukee kasvia?
Vesiviljelyssä sora tai vastaavaa reagoimaton väliaine tukee pistokkaan tai pienen taimen vartta niin, että kasvaessaan korkeutta ei kasvi kellahtaisi heti kumoon. Sora myös tarjoaa kasvin juurille tilaa ankkuroitua reagoimattomaan väliaineeseen, jonka kautta juuret pääsevät kasvamaan suoraan ravinneliuokseen.
Soran käyttö ei ole välttämätöntä kasvattaessa kasveja, joita ei ole tarkoitus kukittaa. Esimerkiksi monia yrttejä ei ole tarkoitus kasvattaa kuin muutaman viikon ajan vegetatiivisesti ja näin ollen verson paino ei ehdi koitua ongelmaksi. Ilman soraa kasvatettaessa vesiviljelyssä voi ongelmaksi kuitenkin koitua leväkasvusto, erityisesti kivivillaa käytettäessä. Tämänkin ongelman pystyy helposti välttämään suojaamalla kivivillat valolta käyttämällä soraa tai jotain muuta varjostavaa materiaalia.
Vertikaaliviljelyssä käytetään usein kivivillakuutioiden sijaan turvepaakkuja, joihin kasvi voi juurensa ankkuroida, yksi syy tähän on hyllykestävyyden lisääminen. Kasvi voi siis jatkaa vielä myymälässä kasvuaan ja tämän vuoksi kasvi tarvitsee väliaineen mikä pysyy kosteana ja sisältää myös mahdollisesti ravinteita. Turvepaakut pystyvät sitomaan ravinteita ja näin ollen turvepaakkuja hyödyntävä vertikaaliviljely ei ole virallisesti vesiviljelyä, vaikkakin toiminta muistuttaakin erittäin paljon NFT-viljelyä.
Sisällä tapahtuvassa kontrolloidun ympäristön kasvinviljelyssä voi olla kannattavaa lisätä kasveille myös tuuletusta, esimerkiksi tuulettimen avulla. Vaihtuva ilma auttaa ennaltaehkäisemään lämpötilan kasvamista kasvin pinnoilla liian korkeaksi. Optimaalinen lämpötila on yleensä n. 24 astetta, korkeammassa lämpötilassa kasvin yhteyttäminen hidastuu. Tämän lisäksi puhalluksen aiheuttama heiluntaliike kasvissa edesauttaa kasvia kasvattamaan vahvan ja paksun rungon, jotta se jaksaa kannatella itseään verson kasvaessa lisää pituutta. Paksun rungon merkitys korostuu erityisesti kukkivissa kasveissa. Esimerkiksi tomaatin hedelmät painavat runsaasti, joten rungon tulee olla tarpeeksi vahva, jotta se jaksaa kannatella painavia hedelmiä.