Tappaako hyönteisproteiini suomalaisen lihantuotannon?

Viime syksynä maa- ja metsätalousministeriö muutti tulkintaansa  EU:n uuselintarvikeasetuksesta. Uuden tulkinnan johdosta Suomessa saa nyt kasvattaa ja myydä hyönteisiä elintarvikkeiksi. Johtaako tämä suomalaisen lihantuotannon katoamiseen? Olin itsekin tämän pohdinnan äärellä tehdessäni päätöstä omaa lihakarjatilaani koskevassa investointihankkeessa.

Mikä jarruttaa hyönteisruokien yleistymistä?

Osa etenkin lihantuottajista on vahvasti sitä mieltä, että hyönteisproteiinista ei ole kilpailijaksi. Hyönteistuotantoa ei nähdä uhkana. Itsekin hyönteisruokia maistaneena on tällä hetkellä todettava, että makuelämyksiä halutessa pitäydyn edelleen perinteisessä lihassa. On kuitenkin muistettava, että hyönteisruokien kehitys on varsinkin meillä Suomessa vielä hyvin alkutekijöissä. Luultavasti, kun hyönteisruokien harrastaminen saa laajempaa jalansijaa, myös ruokalajien kirjo kasvaa ja kaikille alkaa löytyä jotakin. Tällä hetkellä suurin kysymys taitaa olla, ovatko kuluttajat valmiita, jos tarjonta kasvaa. Jotta tuotanto voi kasvaa, täytyy myös hyönteistuotannon ja jatkojalostuksen teknologisiin kysymyksiin kehitellä vielä monia ratkaisuja.

Miksi hyönteisproteiini?

Eikö perinteisen maataloustuotannon tehostuminen riitä? Kasvaako maapallon väestö niin voimakkaasti, että hyönteisproteiini on yksiselitteisesti ainoa vaihtoehto, kun tiedämme mm. käytettävissä olevan maan olevan rajallinen? Yleistyykö hyönteistuotanto ainoastaan ympäristöllisten syiden ajamana? Tiedämme kuitenkin faktana, että hyönteiset ovat tehokkaita kasvamaan ja lisääntymään. Siksi ei liene epäselvää, että ympäristön kannalta hyönteiset ovat kestävämpi ruokavalio. Onko hyönteistuotanto niin paljon tehokkaampaa, että valtion tai EU:n tukia ei tarvita? Lähtökohtaisesti uuteen tuotantosuuntaan siirtymisen pitää olla kannattavampaa, kuin vanhassa pysymisen.

Mitä kysymyksiä hyönteisten kasvattamiseen voi liittyä?

Monet elintarvikkeina käytettävistä hyönteisistä eivät esiinny luonnonvaraisina maassa, jossa niitä tuotetaan. Mitä tapahtuu, jos tuotantohyönteisiä pääseekin yhtäkkiä suuria määriä luontoon alueella, jossa niille ei kenties ole luontaisia vihollisia? Päivitetäänkö eläinsuojelulainsäädäntö huomioimaan hyönteistuotanto, kuten tuotantoeläinten sairauksien hoito ja lajityypilliset olosuhteet? Jos, niin miten ne järjestetään? Jos ei, niin miksi ei? Miten huolehditaan jäljitettävyydestä, kun nykyisessä eläinproteiinin tuotannossa? Vai onko hyönteisproteiinin tuotanto jotenkin riskittömämpää, jolloin seurantaa ei tarvita samassa mittakaavassa? Perinteisestihän monia hyönteisiä on vieroksuttu niiden levittämien tautien takia.

Iso laiva kääntyy hitaasti

Mitä seurauksia radikaaleilla tuotantorakenteen muutoksilla voi olla? Maatalouden tuotantolaitoksissa on kiinni erittäin paljon rahaa, myös valtion rahaa investointitukien kautta. Ilman suurehkoja muutostöitä nämä rakennukset eivät ole heti muutettavissa hyönteistuotantoon. Kaikki tuskin edes haluavat niin tehdä. Sama pätee jalostavaan teollisuuteen. Lisäksi maatalouden eri tuotantosuunnat ovat eri tavoin sidoksissa toisiinsa. Yhden tuotantosuunnan radikaali muutos tarkoittaa väistämättä vaikutuksia myös muihin tuotantosuuntiin. Lopulta liipaisimella on koko agribisnes; alkutuotanto, jalostava teollisuus, koneteollisuus, tuotantopanoksia tuottava teollisuus.

Mitä voisi oikeasti tapahtua?

Lienee selvä, että noin radikaaleja muutoksia ei tule tapahtumaan nopealla eli parin-kolmen vuosikymmenen syklillä. Muutoksen vauhtiin vaikuttaa kuitenkin eniten kuluttajien kulutustottumukset ja kysynnän ja tarjonnan vaikutuksesta tapahtuva hintakehitys. Luultavasti hyönteisruoka yleistyy pikkuhiljaa, mutta ei koskaan kokonaan syrjäytä perinteistä eläinproteiinin tuotantoa. Jos niin kävisi, niin miten säilyttäisimme nykyisten tuotantoeläinten kirjon? Oli miten oli, siinä vaiheessa, kun hyönteistuotannon merkitys kansantaloudelle alkaa nousta merkittäväksi, joudumme hakemaan ratkaisuja näihin moninaisiin kysymyksiin.